Koh Samet

Viime viikonloppuinen oikeaoppinen siirtyminen suurkaupungin hektisyydestä Siaminlahden syleilyyn.

Perjantaina työt loppuvat lähetystössä jo klo 13.15 ja ajamme BTS:llä muutaman aseman pohjoiseen Victory Monumentille. Aukion keskellä on korkeuksiin kurottava massiivinen sotamuistomerkki ja sitä kiertää monikaistainen liikenneympyrä, kävelysillat ja BTS-linja. Kävelemme ihmistungoksessa ja laskeudumme portaita pitkin aukion laitaan kaatosaateeseen. Pienen torin takana on kujalla jonossa pikkubusseja. Kysymällä löydämme pian yhden, joka on lähdössä kohti Koh Sametia.

Saavuttuamme pikkubussilla Ban Phenin satamaan pääsimme hyppäämään suoraan jo liikkuvaan laivaan.

Koh Samet on pieni saari Rayongin kaupungin edustalla parinsadan kilometrin päässä Bangkokista kaakkoon. Pituutta sillä on kuutisen kilometriä ja leveyttä enimmilläänkin vain kolme. Sen itärannikkoa myötäilee päästä päähän saaren ainoa, säiden ja ajan kuluttama hiekkatie. Saari on osa kansallispuistoa ja periaatteessa siirtyessään kylästä rannoille ja saaren läpi kulkevalle tielle tulisi maksaa sisäänpääsymaksu. Maksun perinnässä oli kuitenkin huomattavissa epätarkkuutta, eikä meille oikeastaan selvinnyt olisiko meidänkin pitänyt maksaa.

Näkymä saaren eteläisestä kärjestä itärantaa pohjoiseen.

Saari on bangkokilaisille lähin rantalomakohde Pattayan jälkeen. Se on tunnettu valkoisista hiekkarannoistaan ja pienistä poukamistaan. Matkaoppaan mukaan: ”Kun Pattaya on täynnä neonvaloja, huumeita ja seksikauppaa, Koh Samet on kuin ihannekuva trooppisesta paratiisista”.

Seksikauppaa saarella ei juuri näkynytkään. Neonvalot korvasi illalla rannalla räiskyvät ilotulitteet ja taivaalla leijailevat henkien lyhdyt, joita kaupustelijat myivät rantaravintoloissa ruokaileville turisteille. Erään ravintolan ohjelmaan kuului jokailtainen tulishow, jota säesti kovaääninen tekno.

 Lyhtykauppias sytyttämässä parafiinikäyttöistä riisipaperista valmistettua henkien lyhtyä.

Henkien lyhdyt nousevat taivaalle toiveiden saattelemana Saikaew-rannalla.

Päivisin saaren uneliaisuuden rikkoi ainoastaan turisteja kuljettavien vihreiden avolava-autojen räminä ja moposkoottereiden pärinä. Trooppiseksi paratiisiksi saarta on varmasti voinut kutsua muutamia vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Nyt rannat oli ahdettu täyteen täysihoitoa tarjoavia resortteja. Itse yövyimme saaren ”keskustassa”, Na Dan -kylässä pienessä, edullisessa ja mukavassa hotellissa. Päivisin vuokrasimme skootterin, jolla huristimme monsuunikauden piiskaamia mutateitä. Löysimme muutaman idyllisemmän rannan, joilla ei ollut aurinkovarjojen ja -tuolien ryhmittymää, jossa olisi lukenut: quests only.

Alaspäin mentäessä loppui apukuljettajan luottamus ja ylämäessä skootterin puhti. http://www.youtube.com/watch?v=G2RCCDSBEGk

Vierailulla hyvien ihmisten rannalla.

Ao Phrao

Ao Lung Damin idyllissä.

Ao Lung Damin idyllissä + häntä.

Lung Dam -rannan ravintola jatkui puiden katveesta laituria pitkin merelle. 

Sunnuntaina illansuussa oli aika lähteä takaisin kohti Bangkokia. Jälkeenpäin saimme kuulla, että saarelta kannattaa lähteä hyvissä ajoin ennen auringonlaskua. Me sen sijaan hypäsimme saarelta tulleesta lautasta satamalaiturille puoli seitsemän aikoihin illalla ja neuvontatiskiltä saimme kuulla, että viimeiset bussit satamasta kohti Bangkokia ovat jo lähteneet. Taksilla ehtisimme kuitenkin vielä viimeiseen Rayongin linja-autoasemalta klo 20 lähtevään pikkubussiin. Pikkubussi löytyi ja kiidätti meidät suorituskykynsä äärirajoilla Bangkokiin Ekkamain linja-autoasemalle, josta olikin enää parin aseman matka tutulla ja turvallisella BTS-junalla omalle kotikujalle. Tietämättömyys on autuutta – matkustamisessakin.

Mantereelta saapuva lautta lähestymässä Koh Sametia illan hämärtyessä.

Rouva lipunmyyjä pitää pikkubussiliikenteen lankoja käsissään Rayongin linja-autoasemalla.

Bangkok I

Lentokoneessa luen matkaoppaasta, että World Meterological Organisation on nimennyt Bangkokin maailman kuumimmaksi kaupungiksi – ”Trooppinen kosteus puskee ulkona vaatteiden läpi, sisätiloissa taas ilmastointi saa ihon kananlihalle”. Matkatessamme katujen yllä liukuvassa koleassa junassa, jota kutsutaan BTS:ksi, on todellakin välillä vaikea muistaa, että ulkona hikikarpalot koristavat hetkessä nenän pieliä ja otsaa.

BTS-junissa ihmiset seisovat hiljaa kylki kyljessä. Monet näpyttävät kännyköitään. Pysäkeillä kaiuttimista tulee kuulutus: Älkää jääkö ovensuuhun, siirtykää sisemmälle junaan. Televisioruuduissa pyörivät hilseshampoo- ja ravintolamainokset. 

Bangkok on oikeastaan länsimainen nimitys tälle vetiseen joensuistoon rakennetulle miljoonakaupungille. Thait käyttävät kaupungista nimeä Khrup Thep eli enkelten kaupunki. Bangkok on syntynyt yhdistämällä sanat bang, kylä, ja kok, joka tarkoittaa vihreitä pyöreitä hedelmiä, joita aikoinaan on kasvanut joen rannalla sijainneen kylän reunamilla. Thainkielinen sana on sen sijaan lyhenne. Virallinen nimi kuuluu: Krung-thep-maha-nakorn-boworn-ratana-kosin-mahintar-ayudhya-amaha-dialok-pop-nopa-ratana-rajt-hani-burirom-udom-rajniwes-mahasatarn-amorn-pimarn-avatar-satit-sakattiya-visa-nukam. Tämä tarkoittaa: "Enkelten kaupunki, mahtava kaupunki, Smaragdibuddhan asuinsija, jumalan valloittamaton kaupunki, maailman pääkaupunki, jolle on suotu yhdeksän arvokasta jalokiveä, onnellinen kaupunki, Kuninkaallisen Palatsin runsaus, joka muistuttaa taivaallista majaa, jossa hallitsee uudelleensyntynyt jumala, Indran antama ja Vishnukarnin rakentama kaupunki."

Bangkok on suhteellisen uusi kaupunki ja sen historia kiinnityy kaupungin läpi virtaavaan Chao Phray -jokeen, jonka itäiselle puolelle kaupunki aikoinaan syntyi. Bangkokista tuli pääkaupunki vasta vuonna 1782 vaikka nykyisen Thaimaan valtion juuret juontavat aina vuoteen 1238. Pääkaupungin Bangkokista teki kenraali Thong Duang, joka oli ryöstänyt tavoitellun smaragdi-Buddhan Laosista. Kenraali nimettiin kuninkaaksi vuonna 1782 ja hän otti nimen Ramathibodi. Hän oli ensimmäinen nykyisen Rama-dynastian hallitsijoista.

Ensimmäiset pari viikkoamme Bangkokissa ovat vierähtäneet vauhdilla. Ensimmäinen viikko kului asunnon etsinnässä eri kaupunginosia kierellen ja katukeittiöiden antimiin tutustuen. Kasvisruokailijalle tarjotaan useimmiten nuudelikeittoa itujen ja ruohosipulin kera. Muuten katukeittiössä grillaantuvat mitä erikoisemmat lihavartaat ja kalat, nuudelikeitoissa kelluu erinäköisiä palleroita, suolia ja mereneläviä.

Ostoskeskuksen ruokatorilla pystyy syömään kaatosateellakin kastelematta jalkojaan. Ensin mennään kassalle, josta ostetaan ladattu kortti. Tämän jälkeen valitaan mieluinen tiski, kilpaillaan myyjän huomiosta ja siirrytään pöytäsaarekkeeseen nauttimaan annoksesta. Juomat saa omalta tiskiltä ja lopuksi kortille jääneen kreditin voi lunastaa kassalta.

Ensimmäiset yöt vietimme yhdellä sadoista Sukhumvit-kadun sivukujista. Sukhumvit on Bangkokin valtaväylä, jonka merkitys on korostunut entisestään kun sen yläpuolelle rakennettiin BTS-linja. Kujallamme, Sukhumvit soi 38:lla, vuorottelivat niin luksusasunnot, pilvenpiirtäjät kuin ränsistymään päässeet matalat kerrostalot. Kujan alkuun nousi iltapäivisin joukko pieniä katukeittiöitä, jotka täyttyivät iltaisin ihmisistä. Kujan päässä sijaitsevan Thong Lo BTS -aseman luona maleksi joukko mopotaksikuskeja valmiina kuljettamaan matkalaiset kujien sokkeloihin. Thong Loolta keskustaan kesti junalla noin 10 minuuttia.

Matkalla kotiin sateessa rakennustyöläisten kanssa mopotaksien vilinässä.

Oman asuntomme löysimme lopulta hieman kauempaa On Nut -aseman tuntumasta Sukhumvit soi 81:ltä. Kotikujallamme vilisee moottoripyöriä ja autoja ja vaikka tie on hyvin kapea on sen ylittäminen välillä hyvinkin hankalaa. Jalkakäytäviä ei ole, joten ihmiset puikkelehtivat kujan reunaa jonossa aamuisin kohti BTS-asemaa ja iltaisin toiseen suuntaan. Taloamme vastapäätä on pieni 7/11-kauppa ja muutamia katukeittiöitä. Kujamme päässä Sukhumvitilla on suurehko ruoka- ja vaatetori ja toiselta puolelta Sukhumvitia löytyy Tescon ostoskeskus.

Hedelmäkojulla Sukhumvitin ja Soi 81:n kulmassa.

Asuntomme on pieni ja mukava yksiö kylpyhuoneella. Harvoista Bangkokin asunnoista löytyy keittiö ja niinpä mekin ostimme vedenkeittimen, jolla syntyy mukavasti niin nuudeli- kuin kaurapuuroannoskin. Pyykit saa pestyä alakerrassa olevassa pyykkituvassa ja vesikanisterin saa täytettyä suodatetulla vedellä pyykkituvan edustalla olevasta automaatista.

Parissa viikossa elämämme Bangkokissa on siis alkanut asettumaan uomiinsa. Bangkok on näyttäytynyt kuumana, kosteana, kylmänä, sateisena, meluisana, tuoksuvana ja värikkäänä. Vaikka olemme jo hieman ehtineet poikkeamaan turvallisen BTS-linjan ulkopuolelle, tiedämme, että olemme nähneet vasta aavistuksen kaikesta siitä, mitä Bangkokilla on tarjota. Matkaoppaassa alustus Bangkokista päättyykin sanoihin: ”Bangkok on yksi maailman jännittävimmistä suurkaupungeista”.

Lähteet: Mondo Matkaopas: Thaimaa, 2011; Wikipedia: Bangkok.

"Kuulin laguunista ensi kertaa Bangkokissa,  Khao san roadilla. Khao san road oli reissaajien valtakuntaa."

Kohti Demokratian muistomerkkiä, jonka ympärillä punapaidat osoittivat mieltään vuonna 2010.

Sukhumvit soi 81.

BTS-linjan alla.