Aluksi tuntui, että Bangkok on yhtä kuin ostoskeskuksia. Kun työkaverini kysyi eräältä thaimaalaiselta nuorelta, missä Bangkokissa kannattaa käydä, vastasi tämä, että kannattaa tutustua ostoskeskuksiin. Aivan työpaikkani vieressä on esimerkiksi Central World – Thailand's First Lifestyle Shopping Complex – jossa on 550 000 m2 lattiapinta-alaa, yli 500 liikettä, 50 ravintolaa ja 21 elokuvateatteria. Tällä hetkellä tiedän, että Central Worldin naapureina on ainakin viisi samaa kokoluokkaa olevaa ostoskeskusta ja lähiasemilta löytyy lisää.
 |
| Bangkokin keskustaa hallitsevat liikehuoneistot, hotellit ja ostoskeskukset - vasemmassa laidassa Central World. |
Bangkok tuntuukin helposti kaupungilta, jossa jäätäväksi ilmastoitu ja täyteen ahdettu yläilmoissa surrealistisesti liitävä BTS-juna kuljettaa aina uuteen unelmaan. Junassa iloisesti rallattava mainosmusiikki tuntuu huutavan: ”Hei, nauti elämästäsi täällä. Aja takseilla ja ilmastoiduilla junilla helposti minne haluat. Käy työpäivän jälkeen jumppaamassa kuntoilukeskuksessa ennen kuin menet shoppailemaan maailman muotia. Juo drinksuja kattoterasseilla ja nauti eksoottisista ruuista tuhansissa kansainvälisissä ravintoloissa. Unohda arki ja kiire, elä unelmaasi. Helppoa ja mukavaa.”
 |
| Rakenteilla olevan asuintalon mainontaa BTS-asemalla. |
Muutama viikko sitten kävinkin joukon suomalaisia kanssa St Regis -hotellin kattobaarissa ladies nightin verukkeella siemailemassa ilmaiseksi 25 euron bellineitä ja ihailemassa öistä pilvenpiirtäjäsiluettia, joka avautui Bangkokin keskustassa sijaitsevan Royal Bangkok Sports Clubin golfkentän takana. Tämä jos mikä oli varmastikin juuri sitä unelmaelämän maistelua, jota Bangkok haluaa tarjota.
Bellinien jälkeen sain sitkeän flunssan ja ensimmäisen sairasviikon jälkeen, jolloin tutuiksi tulivat lähinnä lakanan kukkakuviot, vessapaperirullan riittoisuus nenän niistoon ja inkivääri-sitruuna-hunaja-juoman makujen vivahteikkuus, pääsin kokemaan kuinka Bangkokin hohdokkuus jatkui sairaalaan asti. Olin kuullut Bumrungradin sairaalasta aiemmin töissä. Sairaalan nettisivuilla kerrottiin sen olevan suurin yksityinen sairaala kaakkois-Aasiassa ja pikemminkin viiden tähden hotelli kuin sairaala. Asiakkaita palvelee yli 700 hoitajaa ja yli 1200 lääkäriä. Punaisen Ristin luokituksessa sairaala on korkeimmassa A-luokassa.
Rekisteröityminen tapahtui kymmenennessä kerroksessa, joka muistutti hotellin vastaanottoaulaa. Hempeän vihreisiin jakkupukuihin pukeutuneet naiset ohjasivat meidät tiskiltä toiselle ja sain henkilökohtaisen sairaala-kortin. 15. kerros näytti jo enemmän päivystykseltä ja vastaanottotiskillä yskäistyäni sain ripeästi kasvoilleni hengityssuojaimen. Pienen odottelun jälkeen hoitaja mittasi pituuteni, painoni, verenpaineeni ja kuumeeni ja johdatti meidät käytävän perälle lääkäri-sedän pakeille. Lyhyehköjen tutkimusten jälkeen kävimme lievän kädenväännön lääkkeistäni – mitä jo käytän ja mitä olisi hyvä nyt ottaa. Sain kortisonipistoksen kyynärtaipeeseeni ja samaisessa kerroksessa olevalta apteekkitiskiltä pussillisen lääkkeitä: antibioottia, kortisonia, yskänlääkettä, jotain luontaistuotetta ja vatsalääkettä. Lääkärintodistuksessa luki: She has the problems of influence with severe bronchitis. Lasku: 117 euroa.
 |
| Lääkekoktailia odotellessa Bumrungradin loungessa. |
Saatuaan oudon satsin lääkkeitä sitä kysyy mielessään, miten arvioida vieraassa kulttuurissa saamaansa hoito-ohjetta. Kuinka pitkälle voi ja tulee luottaa lääkärin ammattitaitoon ja auktoriteettiin? Ovatko Suomessa käytetyt hoitomuodot parhaita ja tulisiko niitä noudattaa siksi, että on niitä aina ennenkin noudattanut? Suomessa minulle ei ole ikinä määrätty yskänlääkettä astman hoitoon. Suomessa en varmaan olisi myöskään saanut antibioottia luontaistuotteesta puhumattakaan. Kortisoniannos, joka minulle nyt määrättiin, oli noin puolet normaalisti Suomessa saamastani.
Tässä tiedon ja kokemusten ristiriitaisuudessa alkoi sairaalan hohdokkuus tuntua pintapuoliselta koreilulta. Sama tunne valtaa helposti muutenkin Bangkokissa. Ei tarvitse kovin pitkälle kävellä ostoskeskuksen kulmalta alkavaa sivukujaa, kun vastaan tulee roskien täyttämä kanaali ja vanhoja ränsistyneitä matalia kerrostaloja, joiden seinissä töröttää suoraan kadulle johdettu viemäriputki. Eräs työkaverini sanoikin verratessaan Jakartaa ja Bangkokia, että Jakarta on aidosti rähjäinen eikä kuorrutettu näennäisellä kimalluksella niin kuin Bangkok.
En siis oikeastaan enää ihmettele, että Bangkok on tuntunut vaikeasti lähestyttävältä vaan hyväksyn sen tosiasiana. Bangkokin hektisyyteen, kuumuuteen ja ristiriitaisuuteen tottuttautumiseen menee aikaa.
Parannuttuani olemmekin jatkaneet Bangkokiin tutustumista. Yhden illan vietimme kierrellen Chinatownin neonvalojen hohteessa. Chinatownin historia ulottuu 1600-luvulle, jolloin joukko kiinalaisia kauppiaita asettui asumaan jokivarteen. Sata vuotta myöhemmin tälle alueelle alettiin rakentamaan kuninkaan palatsia uudessa Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa. Kiinalaiset joutuivat muuttamaan palatsirakennusten tieltä etelämmäs joen vartta, nykyisen Chinatownin alueelle. Myöhemmin laajeneva kaupunki kietoi Chinatownin syleilyynsä.
 |
| Thanon Yaowaratin poikki vedetyt lakanat kertovat käynnissä olevasta kasvisruokafestivaalista, jota viettävät erityisesti Thaimaan kiinalaiset. Noin 12 %:lla thaimaalaisista on kiinalaiset sukujuuret, mutta Thaimaan kiinalaiset ovat laajalti sulautuneet valtaväestöön. |
Chinatown levittäytyy usealle pikkukujalle ja alueen halki kulkee iso pääkatu, Thanon Yaowarat, bussien, taksien, lava-autojen, mopojen ja tuktukien jokaisen vapaan neliömetrin täyttämä sekasorto. Chinatowniin pääsee kätevästi joko jokea pitkin liikennöivillä lautoilla tai paikallisliikenteen busseilla. Chinatowniin saapumisen huomaa thai-kielen korvaavien kiinalaisten kirjoitusmerkkien ilmestymisestä katukuvaan. Iltaisin Yaowaratin reunustat ja siltä lähtevät kujat täyttyvät myyntikojut korvaavista katukeittiöistä ja hedelmäkojuista.
Kävimme syömässä nuudeliwokit, ostimme tuorepuristettua granaattiomenamehua ja kookoksen kuoresta tarjottavaa jäätelöä. Ruokakojujen ohi velloi loputtomasti pääosin turisteista koostuva ihmisjono, jonka toinen pää näytti johtavan kadun päässä sijaitsevalle temppelille Wat Traimitille. Temppelin päänähtävyys on 1200-luvulta peräisin oleva kolme metriä korkea ja 5,5 tonnia painava kultainen Buddha. Jätimme temppelissä käynnin väliin, sillä Chinatownin lukuisiin pikkukujiin tulee varmasti tutustuttua vielä myöhemminkin. Ihmispaljous saa helposti lykkäämään vierailuaan ”sellaiseen ajankohtaan, jolloin ei ole näin kova tungos”.
 |
| Bangkokissa tuorepuristetut mehut ovat suosittuja ja niitä on tarjolla runsaasti. |
Viime lauantaina ajoimme BTS:llä joen toiselle puolelle alueelle nimeltä Khlong San. BTS-systeemi muodostuu kahdesta Siamin asemalla risteävästä linjasta: Silom-linja johtaa joen yli länteen ja Sukhumvit-linja pohjoiseen sekä kaakkoon, kotiamme kohti. Bangkokin keskustaan tai omaan asuinalueeseemme verrattuna Khlong San oli paljon rauhallisempi, vaikka sielläkin kujien sokkeloista löytyi erilaisia katettuja torialueita ja katujen varret täyttyivät ruokakojuista.
 |
| Aurinko laskee Chao Phraya -joella - laivat kuljettavat turisteja ja pelastusmiehistöt noukkivat voimakkaan virran väsyttäneitä uimareita. |
Toreilla myytiin muun muassa mitä erilaisempia kaloja, sammakoita, pieniä kilpikonnia, äyriäisiä ja ankeriaita. Torien sokkeloissa sai kulkea kieli keskellä suuta, koska asfaltti matalapohjaisten sandaalien alla oli kalalaatikoista valuvan niljakkaan veden liukastama ja samalla piti varoa astumasta kalanhajuisiin, sandaaleja syvempiin lätäköihin. Korkeat rakennukset puuttuivat lähes täysin ja syrjäisimmillä kujilla oli perinteisiä paalujen varaan rakennettuja lautataloja, joiden välitse virtasi hiljalleen sameavetisiä kanavia Harmaanvihreä vesi vaikutti täysin elinkelvottomalta, mutta roskien seassa uiskentelevat reilun metrin mittaiset Aasian vesimonitori -liskot todistivat päinvastaista.
 |
| Khlong Sanin kujilla kiemurteli myös pyöräilybaana. |
 |
| Aasian vesimonitorien sekä muutaman ihmisen koti. |
 |
| Wat Phitchaya Yatikaram Worawiharn -temppeli |
 |
| Temppeli-haukkispaukkis. |
Tähän mennessä mieluisimmat tuokiot Bangkokissa olemme kuitenkin viettäneet sen harvoissa puistoissa. Puistot ovat toivottu rauhoittumispaikka yötä päivää jatkuvan liikenteen melun ja ihmisvilinän keskellä. Niissä käydään niin istuskelemassa kuin urheilemassa. Yleensä puistoja kiertää lenkkireitti ja iltaisin jostain kulmasta alkaa pauhata nopeatahtinen musiikki dance-aerobic-tunnin alkamisen merkiksi. Nurmikolla istuessa ja lammessa uivia (ja sieltä toisinaan tahattomasti hyökkäileviä) kilpikonnia tähystellessä valtavia pilvenpiirtäjiä, ostoskeskuksia, bellinejä ja viiden tähden sairaaloita täynnä oleva Bangkok tuntuu vähitellen kodilta.
 |
| Pimeyden laskeuduttua Benchasiri-puistossa, jossa kilpikonnat törmäilevät kameralaukkuihin. |
