lauantai 23. helmikuuta 2013

Lao PDR

Laosin pääkaupunki Vientiane sijaitsee rajajoki Mekongin pohjoisrannalla Thaimaasta tultaessa. Kävimme tammikuun lopussa tutustumassa tähän kommunistimaan helmeen virkamiehen ja satunnaisen turistin inkarnaatioina. Naapurimaahan olisi päässyt kätevästi myös bussilla tai junalla, mutta koska ulkoministeriön käytännöt ja Riitta Pollari, lensimme 55 minuutin matkan Bangkokista Vientianeen Lao Airlinesin Airbussilla. Wattayn kansainvälinen lentoasema oli hellyyttävä ja virkistävä kokemus Bangkokin suuren ja thaimaalaiseen tapaan tehokkaan Suvarnabhumin jälkeen.

Laos on 6,8 miljoonan asukkaan sisämaavaltio, jonka rajanaapureita ovat Thaimaa, Myanmar (Burma), Kiina, Vietnam ja Kambodža. Se on huomattavasti köyhempi kuin Thaimaa. Puolet Laosin bruttokansantuotteesta saadaan pienviljelystä, jonka parissa työskentelee suurin osa maan työikäisistä. Valtaosa väestöstä, jopa neljä viidesosaa, elää maaseudulla, vailla peruspalveluja ja toimivaa infrastruktuuria.

Köyhyys luo paineita erityisesti luonnonvarojen käytölle. Suomessa Laos tunnetaankin Xayaburin padosta, jota se on alkanut rakentaa mittavasta, etenkin kansalaisyhteikunnan taholta tulleesta vastustuksesta huolimatta. Xayaburi tulee olemaan ensimmäinen Mekong-joen alajuoksun pääuomaan rakennettava vesivoimala. Laos näkee suuret vesivoimalat talouskasvunsa vetureina, mutta useiden tutkijoiden mukaan padon vaikutuksista olisi pitänyt tehdä lisätutkimuksia ennen rakennustöiden aloittamista. Padon valmistuminen saattaa merkittävästikin muuttaa Mekong-joen virtausta ja vaikuttaa niin kalakantoihin kuin joen kuljettaman lietteen määrään. Nämä muutokset saatavat vaarantaa alajuoksun maissa, Kambodžassa ja Vietnamissa, monen ihmisen elinkeinon ja elämäntavan. Suomalainen konsulttiyhtio Pöyry on mukana rakennusprosessissa. Lisää aiheesta voi lukea muun muassa International Rivers -järjestön sivuilta tai sivustolta Vapaa Mekong.

Vientiane on Laosin suurin kaupunki. Kaupungissa tunnelma oli leppoisa ja rauhallinen. Tuntui hyvältä hengittää puhdasta ilmaa ja kävellä rauhassa kaduilla ja kujilla. Mekong-joki, jonka toisella puolella näkyi Thaimaa, loi rantabulevardille mystisen tunnelman. Sosialismi, maan eristäytyneisyys ja Ranskan siirtomaa-aika näkyivat selvästi katukuvassa: turistikaduilla oli pittoreskeja ranskalaisravintoloita ja -kahviloita, mutta monikansalliset pikaruoka- ja kahvilaketjut loistivat poissaolollaan. Kaupungin päänähtävyyksiä olivat temppelit ja massiiviset monumentit. Suurella paraatikentällä näkyi iltaisin lenkkeileviä ihmisiä.

Mielenkiintoisen vastapainon Vientianen leppoisalle tunnelmalle toi tietoisuus Laosin hallituksen hyvinkin autoritaarisesta otteesta maahan. Laosin lehdistö on hallituksen suitsemaa ja kansalaiyhteikunnan toimintaa rajoitetaan voimakkaasti. Myös ulkomaisten järjestöjen toiminta on maassa melko vaikeaa. Esimerkiksi joulukuussa 2012 Laosin hallitus karkotti sveitsiläisen kehitysyhteistyöjärjetö HELVETAS:n maajohtajan, koska se piti johtajan asennetta ja toimintaa sopimattomana sekä perustuslain vastaisena. Viikko tämän jälkeen yksi maan tunnetuimmista aktivisteista, Sombath Somphone, katosi, eikä ulkomaiden painostuksesta huolimatta hänen olinpaikastaan edelleenkään ole tietoa. Tapahtumien uskotaan liittyvän lokakuussa Laosissa järjestettyyn Aasian ja Euroopan kansalaisfoorumiin, jota sekä Sombath että HELVETAS olivat järjestämässä. Kokous oli maan ensimmäinen kansainvälinen järjestökokous ja sen järjestäminen loi kaikesta huolimatta orastavaa toivoa kansalaisyhteiskunnan tilan parantumisesta.

Valtion ja puolueen liput liehuvat Mekong-joen rantatörmällä Vientianessa.


Joki on paennut Thaimaan puolelle uomaa sadekauden päätyttyä. Toukokuussa virta levittäytyy taas uomansa levyiseksi, koko mekongin alueen ravitsevaksi elämän suoneksi.


Mekong erottaa Laosin ja Thaimaan, mutta niin kuin sadekausi seuraa kuivaa, ehkä jonain päivänä joki virtaa keskellä kansojen liittoa.














Joen yläjuoksulta kuljettamaa hiekkaa otetaan tehokkaasti talteen kaupungin edustalla. Suuri määrä kuljetuskalustoa mahdollistaa maa-aineksen katkeamattomasti jatkuvan lastaamisen.


Matkailijoita käyskentelemässä mahtavan Mekong-joen rantahietikolla auringonlaskun aikaan.


Paikallinen nuorukainen kuntoharjoittelemassa joen rannalla. Vientianessa on monella tavalla avarat mahdollisuudet erilaisiin aktiviteetteihin.


Merenrannan puuttuminen ei ole konkreettinen este auringonpalvonnalle, päinvastoin.


Chao Anouvong -puistossa kohoaa kuningas Anouvongia esittävä majesteetillinen patsas.  Puisto on nimetty laolaisten suuresti arvostaman kuninkaan mukaan. Patsas pystytettiin vuonna 2010 Vientianen juhliessa 450-vuotista historiaansa muistuttamaan kuninkaan uljaasta myötävaikutuksesta omana aikanaan vuosina 1805-1828.


Kalastaja matkalla pyydyksilleen Mekong-joella. Taustalla häämottävän vuoden 2012 ASEM-tapaamiseen valmistuneen hotellin täyttävät pian työ- ja mielihyvämatkoillaan kansainvälisen tason viiden tähden majoitusta kaipaavat asiakkaat.


Loistohotelli nousi perustuksista valmiiksi reilusti alle vuodessa. Nyt se tarjoaa avaruutta rauhallisella alueella ASEM-kylän kainalossa, vain lyhyen kävelymatkan päässä kaupungin vilkkaasta keskustasta.


Vientianen keskustan jokirannassa on meneillään maailmanluokan rakennusprojekti, joka valmistuessaan nostaa kaupungin kokonaan uudelle, kansainvälisestikin mitattuna modernille infrastuktuuritasolle.


Uuden Vientianen valtimona toimii Mekongin rantatormää myotäilevä  boulevard.


Iltaisin rantakatu muuntuu yhdeksi suureksi markkina-alueeksi, jossa hymyilevät kauppiaat kilvan esittelevät tuotteitaan perinteisistä kankaista valvottujen kanavien kautta tuotettuihin dvd-tallenteisiin.


Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: imperialistivalloittajien jäljiltä Vientianen kaduilla ja kujilla hersyy kukoistava, maailmankuuluun Lao-kahviin perustuva kahvilakulttuuri. Lao Silk -hotellin antimista nauttimassa PSY and Pals.


Nuorena vitsa väännetään ja lopussa tyomiehen kiitos seisoo. Pojat kauppaamassa simpukoita ravintoloihin kadulla Vientianessa.


Nykyaikaisena metropolinakaan Vientiane ei käännä selkäänsä ympäröivälle maaseudulle. Maanviljelijät saapuvat päivittäin kaupungin toreille kauppaamaan maaseudun peltojen tuoreita vihanneksia ja hedelmiä.


Tivoli kaupungin  keskustan laita-alueella.


Huvittelu on tärkeä osa ihmiselämää ja tivoli karuselleineen siihen mitä parhain paikka. Ajattelepa (vain) posetiivimusiikkia, nauravia lapsia ja makeaa hattaraa kaupungin pimenevässä illassa!


Lane Xang Avenuen päässä seisoo ylpeänä Riemukaarta muistuttava rakennus, joka tunnetaan joko nimellä Patuxai tai Victory Gate of Vientiane.






Vaikka Patuxain muoto muistuttaakin Pariisin Riemukaarta, sen koristelu koostuu monista buddhalaisista aiheista, kuten naisen ja linnun metamorfoosia, Kinnaria, esittävästä, energiansäästöpolttimolla valaisevasta veistoksesta.


Pääkaupunkiin saapunut matkailija voi löytää itselleen majapaikan myös puistossa istuen. Tähän penkkiin kun selkänsä nojaa niin jo on yöksi tarjolla muutakin kuin ojaa.


Jokainen vierailija saa halutessaan kuvan itsestään ja riemukaaresta. Puistossa työskentelee kymmenittäin ammattivalokuvaajia, jotka tallentavat jokaisesta halutunlaisen hetken korvausta vastaan.


Mikäpä sen parempi matkamuisto pääkaupunki Vientianesta, kuin perhepotretti toverikansa  kiinan lahjoittaman suihkulähteen edustalla!



Mikäpä sen parempi matkamuisto pääkaupunki Vientianesta, kuin potretti komeaakin komeamman hallitusrakennuksen edustalla!

USA:n omavaltaisista ohjailuyrityksistä huolimatta Laosin hallitus päätti käyttää uuteen lentoasemaan tarkoitetut varat ja sementit komean muistomerkin rakentamiseen. Nykyään Patuxai puistoineen on suosittu vapaa-ajan viettopaikka vientianelaisten keskuudessa.


Munkkeja kävelemässä parlamentin paraatikentällä Pha That Luang -temppelialueen lähellä Vientianessa. Vaikuttava kenttä on lähes kilometrin pituinen ja sen keskellä liehuu lippu poikineen.


Kansallisen ylpeyden, kultaisen Pha That Luang -stupan edustalla istuu kuningas Setthathirathia, yhtä Laosin voitokkaimmista hallitsijoista, esittävä patsas. Läpi 1560-luvun, aina kuoleemaansa asti, hän puolusti menestyksekkäästi kuningaskuntaansa burmalaisten vihamielisyyksiä vastaan.



 Pha That Luang ja sitä ympäröivät temppelit värikkäine arkkitehtuureineen ovat tärkeitä laosilaisen kulttuurin ja indentiteetin symboleja.


Turisteilla riittää hämmästelemistä Vientianen toinen toistaan hienommissa temppeleissä.


Nykyaikainen hallinto antaa tilaa uskonnoille, eikä muutenkaan sulje pois mitään kulttuuria rikastuttavaa toimintaa.


Uusimman tekniikan hyödyntäminen mahdollistaa digitaalisten valokuvatiedostojen tulostamisen mobiilisti. Matkailijavalokuvaaja printteriskootterinsa kanssa Pha That Luang -temppelillä Vientianessa.


Pikatie yhdistää Vientianesta pohjoiseen vievän valtaväylän Laosin läntisiin ja eteläisiin osiin.


Vientianesta luoteeseen vievän tien varrella voi ihailla vuolaana virtaavaa Mekong-jokea. Sadat eri kokoiset hiekkasaaret täplittävät jokea veden ollessa matalalla kuivan kauden aikana.


25 kilometrin päässä Vientianesta alajuoksun suuntaan sijaitsee Buddha-puisto, Xieng Khuang. Puistossa on noin 200 buddhalaisuudesta ja hindulaisuudesta aiheensa ammentanutta veistosta. Laosin hallitus ylläpitää puistoa ja mahdollistaa näin kaikkien kansalaistensa ja ulkomaisten vierailijoiden vapaan tutustumisen tähän Mekong-joen rannan ihmeeseen.



Yksi Buddha-puiston vaikuttavimmista teoksista on 40-metrinen makaavaa budhaa esittävä veistos.


Suuren kurpitsan sisällä on kolme tasoa: helvetti, maa ja taivas. Paras meno on helvetissä. Helvettiä ei tietenkään ole olemassa, mutta nykyaikaiseen sivistykseen kuuluu tietoisuus epärelevanteistakin asioista.


Työläisiä riisipellolla Vientianen ulkopuolella. Työpäivän jälkeen perheet kokoontuvat höyryävien patojen ääreen ja vaihtavat kuulumisia ja kokemusta ylitse sukupolvien: isovanhemmat jakavat elämänviisauksiaan ja koululaiset kertovat nykyajan uusista keksinnöistä.


Maanviljelijän työ saattaa näyttää ulkoisilta piirteitään vaatimattomalta, mutta todellisuudessa kokonaiset kansakunnat seisovat ja kasvavat näiden uutterien ja neuvokkaiden työläisten vahvoilla ja järkähtämättömillä hartioilla.


Tienrakennusprojekti etenee Phou Phanangin kansallisella lajien monimuotoisuuden suojelualueella noin kuudenkymmenen kilometrin päässä koilisen suuntaan maan hallintokeskuksesta. Haastavasta maastosta huolimatta projekti on edennyt hyvin.


Tieprojekti mahdollistaa valmistuttuaan tehokkaat kuljetukset  mm. Laos International Tobacco Groupin juuri valmistumassa oleville tuotantolaitoksille.


Hyväkuntoiset ja leveät tiet, sekä pienimpiinkin kyliin yltävä sähköverkko tasa-arvoistavat maalaisten ja kaupunkilaisten elinolojen suhdetta.


Laos ja sen kukoistava pääkaupunki Vientiane tarjoavat kokeneillekin matkaajille yhä uusia kokemuksia.




maanantai 14. tammikuuta 2013

Taivahalle syttyi juuri suuren suuri punajuuri

Joulun lähestyessä moni kyseli meiltä, miten joulu näkyy täällä. Thaimaalaisista noin 94 % on buddhalaisia ja vain noin 1 % kristittyjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö joulu näkyisi Thaimaassa ja varsinkin Bangkokissa. Thaimaalaiset kun tuntuvat rakastavan kuluttamista, kaikkea kimaltelevaa, kovaäänista ja kertakäyttöistä. Thaimaalaisessa joulussa tuntui yhdistyvän meillekin tuttuja joulun symboleja, ehkä hieman
Lloyd Webber -tyyppisesti väritettyinä, jonkinlaista vuoden vaihtumiseen liittyvaa hurmosta ja suomalaista kesalomasesonkia.

Joulukuun alusta alkaen kaupoissa raikasivat joululaulut, ostoskeskusten eteen pystytettiin parikymmenmetriset muovikuuset, joiden vieressa oleskelivat sulassa sovussa kaikenkarvaiset hahmot poroista ja lumiukoista peukkua näyttävään jättimaiseen siniseen gorillaan. Joka puolella välkkyi ja ihmiset ryntäilivät napsimassa kuvia. Thaimaalaiset työkaverini kertoivat, ettei thaimaalaisilla ole lahjojen vaihtoperinnetta, mutta joulukuussa kauppojen hyllyt täyttyivat erilaisista lahjakoreista. Ihmiset toivottivat hyvaa joulua ja uutta vuotta samoin kuin Suomessa.

Meidän joululomamme alkoi aattoaamuna kolme tunnin jonotuksella maahanmuuttovirastossa. Tämän jälkeen nappasimme bussin ja suuntasimme hiekkarannoille. Viikon lomamme jakautui kahdelle saarelle: Koh Makille ja Koh Changille, jotka sijaitsevat vajaan 400 kilometrin päässä Bangkokista kaakkoon lähella Kambodzhan rajaa.

Turistien ja tilpehöörisomisteiden täyttämä ostoskeskuksen edusta livemusiikin säestyksellä. (Amarin Tower, jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee.)


Central World -ostoskeskus joulutunnelmissa.


Kuninkaallisen thai-poliisin maahanmuuttodivisioona 1 sijaitsee linnuntieta 20 kilometrin päässä kodistamme. Matka keskustasta taittuisi kätevästi BTS-junalla, mikäli ratahanke olisi viety suunnitellusti loppuun.


100x200-metrinen katettu sisäpiha tekee vaikutuksen suuntaan jos toiseen.


Matkalla kohti Sukhumvitin kaakkoispäätä ja Tratia. (Sukhumvit-katu alkaa Bangkokin keskustasta ja päättyy noin 400 kilometrin päässä Tratin kaupunkiin.) Kokemukseemme perustuen thaimaalaiset pitkanmatkan linja-autot ja pikkubussit ovat kaikki kaasukäyttöisiä. Kaasun tankkauksen ajaksi on noustava kyydistä turvallisuussyistä. Polttoaineasemien väleillä kuljettajan (taustalla) pääasiallinen tarkoitus sen sijaan tuntui olevan hengenpäästö kaikista kyytiläisistä.


Jouluaaton ja -päivän välisen yön vietimme Laem Ngop -nimisessä kylässä. Tyhjän majatalon terassilta näkyi kuutamossa paistatteleva Koh Chang. Kaikki muut olivat varmaan Beetlehemissä.


Hiljainen kylätie. Auki olevan ravintolan löytäminen yösyönnä oli onnenkantamoinen.


Laem Ngopin Laivalaituri.


Pikavenelaiturin palveluihin kuului tuorepuristetun mehun ja jäätelön ostomahdollisuus.

 Koh Mak

Koh Mak on pieni trooppinen saari Tratin provinssissa. Saarella on rantaviivaa 27 kilometriä ja siellä on noin 400 asukasta, joiden elinkeino koostuu pääasiassa matkailusta, maanviljelystä ja kalastuksesta. Koh Mak on osa Moo Koh Changin meriluonnonpuistoaluetta. Saarella on kymmenisen lomamökkikylää.


Koh Makin henkilökohtainen Tunisia.


Palmuoljyä kiireen vastapainoksi.


The beach.


Sunset.
Kahden istuttavassa keinussa (ei kuvassa), silmäpuoli-Sibir-koiran (ei kuvassa) kaivaessa antaumuksellisesti rapuja rantahiekasta. 


Tyynyllä ei ollut mariannekarkkeja.


oh-la-la-la

Yhtenä päivänä meloimme läheiselle yksityiselle rannalle, jonka edustalla oli kohtuulliset snorklauspaikat. (Yksityinen tarkoittaa tässä kohdassa, että rannalle tullessa täytyi maksaa 100 Bahtin (noin kolmen euron) maksu, johon sisaltyi yksi juoma rannan ravintolassa) (Fanta).


Kanootilla pääsi katsomaan auringonlaskua niin, ettei oma saari blokannut näkymää.


Taydenkuun varjoja.


Mökkimme.


The beach by night.


Syyskuisesta Koh Sametilla käynnistä saakka Juhan-pientä-päätä-tuskastumiseen-asti vaivanneet horisontissa kajastavat vihreät valot paljastuivat kalastusaluksiksi, jotka houkuttelevat valoilla mustekaloja pyydyksiinsä.


Palmuranta. Palm Beach.


Aivan kaikki mereen heitetty muovi ei päädy granulaateiksi valtamerten jätepyörteisiin.


Vaikka Koh Makin mökkikylät olivat lähes täyteen varattuja, oli rannoilla usein autiota.

 Koh Chang

Koh Chang on Thaimaan kolmanneksi suurin saari. Se on 30 kilometria pitkä ja 14 leveä. Sen sisäosa on vuoristoista sademetsän peittämää kansallispuistoa. Saaren korkein huippu on  saaren eteläosassa sijaitseva Khao Salak Phet (743m). Koh Makin tavoin myös Koh Chang kuuluu yli 50 saaresta koostuvaan Moo Ko Changin meriluonnonpuistoalueeseen. Turistien suosimat rannat sijaitsevat saaren länsireunalla.


 Hat Thanam -rannalla (Lonely Beach) omavaltainen häntäveikko tupsahti varjomme suojaan tarjoutumatta mitenkään osallistumaan vuokrakustannuksiin. Annoimme asian olla, koska Herra Haukku näytti olevan levon tarpeessa.

Sunset.
Rantapeitolla (ei kuvassa), hiekkapyllyisen koiran makoillessa jaloissa (ei kuvassa). 


Bungalowimme Siam Hut -mökkikylässä Lonely Beachilla.


Lonely beach oli reppureissaajanykyhippibilettäjien suosiossa. Ensimmäinen majapaikkamme oli erikoistunut teknoon ja houseen.


"M" nk. Mirkku. Vietettyämme pari yötä teknon keskellä etsimme käsiimme skootterin ja lähdimme metsästämään rauhallisempaa yösijaa. Paikan löytäminen oli aika työlästä, koska kaikki majoitukset tuntuivat olevan täyteen buukattuja.  

Hat Sai Khao (White Sand beach) on Koh Changin matkailun keskipiste.


Aina jostain löytyy yksi: uusi majamme viidakon laidassa.


10, 9, 8, 7, 6...Uuden vuoden  aattoiltana Lonely Beachilla.



Tällä on arvatenkin jonkinlainen symbolinen arvo uuden vuoden juhlinnassa.


Yllätykseksemme olimme lopulta taas keskella teknobileita. 


Joyfiring.


Paluumatka Bangkokiin uudenvuoden päivän aamuna alkoi lautalle jonottavien autojen ruuhkassa.


Lautalla kohti manteretta.