maanantai 14. tammikuuta 2013

Taivahalle syttyi juuri suuren suuri punajuuri

Joulun lähestyessä moni kyseli meiltä, miten joulu näkyy täällä. Thaimaalaisista noin 94 % on buddhalaisia ja vain noin 1 % kristittyjä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö joulu näkyisi Thaimaassa ja varsinkin Bangkokissa. Thaimaalaiset kun tuntuvat rakastavan kuluttamista, kaikkea kimaltelevaa, kovaäänista ja kertakäyttöistä. Thaimaalaisessa joulussa tuntui yhdistyvän meillekin tuttuja joulun symboleja, ehkä hieman
Lloyd Webber -tyyppisesti väritettyinä, jonkinlaista vuoden vaihtumiseen liittyvaa hurmosta ja suomalaista kesalomasesonkia.

Joulukuun alusta alkaen kaupoissa raikasivat joululaulut, ostoskeskusten eteen pystytettiin parikymmenmetriset muovikuuset, joiden vieressa oleskelivat sulassa sovussa kaikenkarvaiset hahmot poroista ja lumiukoista peukkua näyttävään jättimaiseen siniseen gorillaan. Joka puolella välkkyi ja ihmiset ryntäilivät napsimassa kuvia. Thaimaalaiset työkaverini kertoivat, ettei thaimaalaisilla ole lahjojen vaihtoperinnetta, mutta joulukuussa kauppojen hyllyt täyttyivat erilaisista lahjakoreista. Ihmiset toivottivat hyvaa joulua ja uutta vuotta samoin kuin Suomessa.

Meidän joululomamme alkoi aattoaamuna kolme tunnin jonotuksella maahanmuuttovirastossa. Tämän jälkeen nappasimme bussin ja suuntasimme hiekkarannoille. Viikon lomamme jakautui kahdelle saarelle: Koh Makille ja Koh Changille, jotka sijaitsevat vajaan 400 kilometrin päässä Bangkokista kaakkoon lähella Kambodzhan rajaa.

Turistien ja tilpehöörisomisteiden täyttämä ostoskeskuksen edusta livemusiikin säestyksellä. (Amarin Tower, jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee.)


Central World -ostoskeskus joulutunnelmissa.


Kuninkaallisen thai-poliisin maahanmuuttodivisioona 1 sijaitsee linnuntieta 20 kilometrin päässä kodistamme. Matka keskustasta taittuisi kätevästi BTS-junalla, mikäli ratahanke olisi viety suunnitellusti loppuun.


100x200-metrinen katettu sisäpiha tekee vaikutuksen suuntaan jos toiseen.


Matkalla kohti Sukhumvitin kaakkoispäätä ja Tratia. (Sukhumvit-katu alkaa Bangkokin keskustasta ja päättyy noin 400 kilometrin päässä Tratin kaupunkiin.) Kokemukseemme perustuen thaimaalaiset pitkanmatkan linja-autot ja pikkubussit ovat kaikki kaasukäyttöisiä. Kaasun tankkauksen ajaksi on noustava kyydistä turvallisuussyistä. Polttoaineasemien väleillä kuljettajan (taustalla) pääasiallinen tarkoitus sen sijaan tuntui olevan hengenpäästö kaikista kyytiläisistä.


Jouluaaton ja -päivän välisen yön vietimme Laem Ngop -nimisessä kylässä. Tyhjän majatalon terassilta näkyi kuutamossa paistatteleva Koh Chang. Kaikki muut olivat varmaan Beetlehemissä.


Hiljainen kylätie. Auki olevan ravintolan löytäminen yösyönnä oli onnenkantamoinen.


Laem Ngopin Laivalaituri.


Pikavenelaiturin palveluihin kuului tuorepuristetun mehun ja jäätelön ostomahdollisuus.

 Koh Mak

Koh Mak on pieni trooppinen saari Tratin provinssissa. Saarella on rantaviivaa 27 kilometriä ja siellä on noin 400 asukasta, joiden elinkeino koostuu pääasiassa matkailusta, maanviljelystä ja kalastuksesta. Koh Mak on osa Moo Koh Changin meriluonnonpuistoaluetta. Saarella on kymmenisen lomamökkikylää.


Koh Makin henkilökohtainen Tunisia.


Palmuoljyä kiireen vastapainoksi.


The beach.


Sunset.
Kahden istuttavassa keinussa (ei kuvassa), silmäpuoli-Sibir-koiran (ei kuvassa) kaivaessa antaumuksellisesti rapuja rantahiekasta. 


Tyynyllä ei ollut mariannekarkkeja.


oh-la-la-la

Yhtenä päivänä meloimme läheiselle yksityiselle rannalle, jonka edustalla oli kohtuulliset snorklauspaikat. (Yksityinen tarkoittaa tässä kohdassa, että rannalle tullessa täytyi maksaa 100 Bahtin (noin kolmen euron) maksu, johon sisaltyi yksi juoma rannan ravintolassa) (Fanta).


Kanootilla pääsi katsomaan auringonlaskua niin, ettei oma saari blokannut näkymää.


Taydenkuun varjoja.


Mökkimme.


The beach by night.


Syyskuisesta Koh Sametilla käynnistä saakka Juhan-pientä-päätä-tuskastumiseen-asti vaivanneet horisontissa kajastavat vihreät valot paljastuivat kalastusaluksiksi, jotka houkuttelevat valoilla mustekaloja pyydyksiinsä.


Palmuranta. Palm Beach.


Aivan kaikki mereen heitetty muovi ei päädy granulaateiksi valtamerten jätepyörteisiin.


Vaikka Koh Makin mökkikylät olivat lähes täyteen varattuja, oli rannoilla usein autiota.

 Koh Chang

Koh Chang on Thaimaan kolmanneksi suurin saari. Se on 30 kilometria pitkä ja 14 leveä. Sen sisäosa on vuoristoista sademetsän peittämää kansallispuistoa. Saaren korkein huippu on  saaren eteläosassa sijaitseva Khao Salak Phet (743m). Koh Makin tavoin myös Koh Chang kuuluu yli 50 saaresta koostuvaan Moo Ko Changin meriluonnonpuistoalueeseen. Turistien suosimat rannat sijaitsevat saaren länsireunalla.


 Hat Thanam -rannalla (Lonely Beach) omavaltainen häntäveikko tupsahti varjomme suojaan tarjoutumatta mitenkään osallistumaan vuokrakustannuksiin. Annoimme asian olla, koska Herra Haukku näytti olevan levon tarpeessa.

Sunset.
Rantapeitolla (ei kuvassa), hiekkapyllyisen koiran makoillessa jaloissa (ei kuvassa). 


Bungalowimme Siam Hut -mökkikylässä Lonely Beachilla.


Lonely beach oli reppureissaajanykyhippibilettäjien suosiossa. Ensimmäinen majapaikkamme oli erikoistunut teknoon ja houseen.


"M" nk. Mirkku. Vietettyämme pari yötä teknon keskellä etsimme käsiimme skootterin ja lähdimme metsästämään rauhallisempaa yösijaa. Paikan löytäminen oli aika työlästä, koska kaikki majoitukset tuntuivat olevan täyteen buukattuja.  

Hat Sai Khao (White Sand beach) on Koh Changin matkailun keskipiste.


Aina jostain löytyy yksi: uusi majamme viidakon laidassa.


10, 9, 8, 7, 6...Uuden vuoden  aattoiltana Lonely Beachilla.



Tällä on arvatenkin jonkinlainen symbolinen arvo uuden vuoden juhlinnassa.


Yllätykseksemme olimme lopulta taas keskella teknobileita. 


Joyfiring.


Paluumatka Bangkokiin uudenvuoden päivän aamuna alkoi lautalle jonottavien autojen ruuhkassa.


Lautalla kohti manteretta.